“Minun oikomishoitoni - näin se meni”

Hanna Jensen,  toimittaja

"Kuulin jo 11-vuotiaana koululaisena Lohjalla, että minulla on ylipurenta. Leukani ja hampaani kuvattiin, mutta kunnalla ei ollut varaa tehdä tarvittavaa oikomishoitoa. Seuraavan kerran hammaslääkäri mainitsi ylipurennasta vuonna 1990, kun olin parikymppinen: oikoja huomautti, että purennan voisi vieläkin korjata. Niin tehtiinkin, mutta nopeasti, huolimattomasti ja viimeistelemättä.

Vuonna 2007 ryhdyin miettimään ylipurenta-asiaa uudestaan. Havahduin siihen, että alahampaani olivat kuluneet. Löysin internetistä Hymyklinikan ja ortodontti Heli Siirilän ja päätin käydä konsultaatiossa 15 vuotta edellisen oikomisen jälkeen. Halusin tietää, olisiko oikomishoito vielä tarpeellinen, menisikö siihen vuosia vai saataisinko purenta kuntoon ”inhimillisessä ajassa”. Purennan lisäksi minua oli häirinnyt edellisestä oikomiskerrasta asti toinen, kiertynyt etuhammas. Valitsin Hymyklinikan siksi, että sain ajan nopeasti. En myöskään pannut pahakseni ”terassimaista vastaanottoa” Helsingin Itäkeskuksen toimistohotellissa, koska hammasasiat on mukavampi hoitaa esteettisesti kauniissa ympäristössä. En vielä siinä vaiheessa tiennyt, että Heli Siirilä oli opiskellut ja erikoistunut hampaiden oikomishoitoon Oslon yliopistossa, missä häntä opetti yksi maailman johtava esteettisen oikomishoidon ortodontti. Oslossa opetettiin, että jos hampaat oiotaan rumasti, voi pilata koko kasvot. Kokonaisuus pitää ottaa huomioon. Kun ortodontti katsoo asiakkaan kasvoja suoraan edestä, hän näkee keskustellessa kokonaisuuden parhaiten. Vain silloin ihminen hymyilee luonnollisesti. En ollut aikaisemmin tiennyt, että hymylläkin on anatomia.

Konsultaatio tarkoitti käytännössä sitä, että minä ja Heli istuimme vastaanotolla vastakkain ja keskustelimme hampaistani ja purennastani. Ammattilaisena hän analysoi muutamassa sekunnissa kasvoni muodot, luuston, purennan ja kokonaisvaikutelman. Oikomisasiakkaan on totuttava siihen, että häntä katsotaan ja että häntä pyydetään hymyilemään tekohymyä. Heli sanoi, että keskimmäiset hampaani olivat liian ulkonevat ja dominoivat – kansankielellä oravanhampaat. Minulla oli syväpurenta. Hampaat eivät näkyneet suusta hyvin. Kun huuli on ”rentona”, hampaiden pitäisi näkyä suusta sopivasti. Helin erikoistaitoihin kuului, että hän osasi nähdä ja kertoa, että minulla on ohut ylähuuli ja että olisi erityisen tärkeää, ettei hampaita oiota yhtään taaksepäin vaan eteenpäin, jolloin ne tukisivat huulta (ettei se käänny sisäänpäin). ”Oikomishoidon pitää nuorentaa, ei vanhentaa”, Heli sanoi. Varsinaista hampaiden anti-age-hoitoa! Näin olikin. Keski-ikäisillä voidaan tehdä jopa pientä face liftiä suun alueen kohennuksella.

Ylipurenta oli jo aiheuttanut hampaissani ennenaikaista kulumista. Oikomishoito olisi mahdollinen. Se kestäisi Helin arvion mukaan noin puolitoista vuotta. Hän ei luvannut tarkkoja aikoja, mihin oli tottuminen myöhemminkin: yksikään oikoja ei voi etukäteen tietää, kuinka aikuisen asiakkaan hampaat liikkuvat. Oikomishoidossa on oltava kärsivällinen. Heli arvioi myös hintahaarukan, jota hän ei koskaan ylitä. ”Ammattilainen osaa sisällyttää kustannusarvioon mahdolliset ylitykset. Kustannusarvio on kuitenkin kustannusarvio eikä tarkka summa, jonka lopulta tulee maksettavaksi. Meillä käytetään toimenpidepohjaista laskutusta, jolloin lopullinen summa saattaa jopa jäädä pienemmäksi kuin kustannusarvio”, Heli selvitti. Asiakkaan ei tarvitse päättää sillä hetkellä kun kuulee kustannusarvion. Omaksi kustannusarviokseni sain kuulla noin kaksituhatta euroa. Sitä ei maksettu kerralla vaan hoidon edetessä jokaisen toimenpiteen yhteydessä.

Heli selitti, että vinot ylähampaani suoristettaisiin ja ylähampaiden asentoa muutettaisiin. Päädyimme siihen, että leuan leikkausta ei tehtäisi, koska siihen olisi sisältynyt kohdallani riskejä. Alahampaiden asentoa päätettiin myös korjata. Saisin ylähampaisiin kiinteät oikomiskojeet puoleksi vuodeksi ja alapuolelle vuodeksi. Sitä en muistanut, että kojeistuksia ei aina aloiteta yhtä aikaa ylä- ja alaleuassa, vaan minulla yläleuka kojeistettaisiin ensin.

Vielä ei kuitenkaan ollut kojeistuksen aika. Ennen kuin minulta otettiin hampaista muotit, kävin Helsingin keskustassa pakollisissa röntgenkuvissa, jotka otettiin kallosta sivusta päin sekä hampaista ja niiden juurista. Heli tutki kuvista, olisiko oikomishoidolle esteitä. Juurten piti olla terveet, jotta niitä voi liikuttaa. Esteitä olisivat tarkoittaneet esimerkiksi lyhentyneet juuret tai onnettomuudessa syntynyt trauma hampaan juuressa. Kuvat, joissa ei esteitä näkynyt, maksoivat noin sata euroa.

Seuraavalla käynnillä minulta otettiin hammasmuotit. Hampaat puhdistettiin. Lokakuussa 2007, noin kuukausi ensimmäisen käynnin jälkeen, minulle tehtiin ylähampaiden kojeistus, joka kesti puolisen tuntia. Sitä ennen ylähampaat oli puhdistettu soodalla vielä kerran käynnin alussa. Hymyklinikalla käytetään enimmäkseen kirkkaita kiinnikkeitä. Minulle laitettiin kuitenkin ”vanhat kunnon junaradat” alahampaisiin. Alahampaani ovat pienet, ja metalliset kiinnikkeet ovat pienemmät kuin kirkkaat. En silti tuntenut olevani Ugly Betty. Heli varoitteli, että suu saattaisi alussa reagoida kiinteisiin kojeisiin. Sain mukaan vahaa, jota voisin kiinnittää kiinnikkeiden päälle tarvittaessa. Suurempia ongelmia ei tullut. Itse asiassa, tuttujen varoituksista huolimatta, suuhuni ei tullut aftoja eikä hankaumia. Suuni saattoi tosin matkan varrella reagoida pienellä alueellisella ärtymyksellä, mutta kertaakaan ei suoranaisesti sattunut. Oikomishoidossa ei muutenkaan satu juuri mikään. Joillekin tulee alussa puruarkuutta, ja suu saattaa tuntua aralta.

Ryhdyin käymään kojeiden kiristyksessä eli aktivoinnissa kuukauden välein. Aloin odottaa aktivointeja. Kun kiristettiin, tuntui, että tapahtui. Aktivoinnissa vaihdetaan kiinnikkeiden läpi kulkevat oikomiskaari. Se voidaan vaihtaa toisenlaiseen tai sitten siihen lisätään aktiivisia osia. Heli analysoi tarvittavat toimenpiteet jokaisen käynnin alussa ja käyttää ortodontin luovuutta. Hampaista voidaan ottaa kiinni vaikka mistä, kiertää ja vääntää. ”Kun tehdään tarkkaa, esteettistä oikomista, yksittäisten hampaiden tarkka kääntäminen on tärkeää. Siinä voidaan käyttää esimerkiksi erikoisnuppeja”, Heli selitti kerran, kun hän päätti kääntää toista yläetuhammastani. Heli käänsi kiertynyttä etuhammastani ”buustaamalla” eli laittamalla kiertyneen etuhampaan sisäpuolelle tapin, josta lähti pieni kumilanka etuhampaiden väliin. Se olikin varsinainen – mutta toimiva - taideteos! Hammasta suorastaan tykytti, kun se kääntyi. Oikomishoidossa on totuttava siihen, että kun hampaita oiotaan, joskus täytyy joskus kääntää hampaita ensin väärään asentoon (tai naapurihammas kääntyy), jotta lopullinen linja saadaan vedetyksi. Olin utelias asiakas. Pyysin aina Heliä selittämään, mitä hän teki. Usein kädessäni oli peili, jolla seurasin tapahtumia. Heli oli kuitenkin vakuuttanut minut siitä, että hän tiesi mitä teki. En vastustellut enkä hoputtanut (muuta kuin mielessäni).

Minusta tuntui kuin hampaat olisivat liikkuneet eniten muutama päivä kiristämisen jälkeen, jolloin ne olivat myös arimmillaan. Tosiasiassa ne saattavat liikkua hiukan koko aktivointien välisen ajan. Alussa olin varovaisempi sen suhteen, mitä söin. Muutamien kuukausien päästä uskalsin jo purasta hampurilaistakin. Tosin varovasti. Yleensä irrottelin ruuasta pieniä palasia, jotta en turhaan joutuisi lähtemään ”korjauskäynnille”. Vain kerran takahampaassa oleva hammasrautojen (mikä maallikon termi!) kiinnityshäkkyrä irtosi. Liimasin sen viikonlopuksi saamallani vahalla kiinni ja huristelin metrolla seuraavana päivänä ensiapuun. Muita ongelmia ei tullutkaan.

Hammasrautoihin tottui. Alussa olin halunnut selittää vastaantulijoille, että ”kun minulla on nämä raudat”, mutta sitten tunne meni ohi. Vain harva kysyi niistä. Huomasivatko he edes? Jälleen kerran tuli todistetuksi se, kuinka vähän muut välittävät, miltä toinen näyttää: ihmiset, minäkin, ovat niin keskittyneitä itseensä. Se on lohdullista. Vain yhdessä vaiheessa selittelyn halu palasi: silloin sussani oli toisen etuhampaan edessä metallinen kaarenpätkä, jota kiersi spiraali. Taisin olla sitä mieltä, että suussani oli sähköiset rullaportaat. Sitä vaihetta kesti kaksi viikkoa, eikä kukaan näyttänyt huomaavan silloinkaan. Helin kokemus on, etteivät ihmiset juuri reagoi kiinteisiin kojeisiin. ”Koska kiinteät kojeet tuntuvat suussa, ihmiselle tulee aluksi tunne ikään kuin ne näkyisivät. Suu on herkkä paikka. Yhdenkin viisikymppisen asiakkaan seitsemästä lapsesta vain yksi huomasi, että äidillä oli hammasraudat suussa. Siihenkin meni monta kuukautta”, Heli kertoo.

Käydessäni kuukausittain Hymyklinikalla opin, että hampaisiin voidaan tehdä kaikenlaisia pienkorjauksia. Niitä voidaan lyhentää hiomalla ja pidentää muovilla. Jopa ienrajaa voi muotoilla, eikä se ole edes puudutuksen takia kivuliasta. Heli pitää työssään hampaiden hiomista erityisen tärkeänä. Jos hampaat eivät suorina näytä kauniilta (esimerkiksi jos asiakkaalla on mielestään liian leveät hampaat), jos hampaiden väliin jää liikaa mustaa väliä tai jos hampaat ovat eri kokoiset ja muotoiset, kiillettä voi varovasti kaventaa. Silloin ien täyttää kauniisti hampaanvälit. Kauniin hymylinjan rakentamiseen tarvitaan Helin mielestä usein hampaan kärkien hiontaa. Se on todella tarkkaa työtä. Lopullisia viilauksia tehdään myös muovilisäyksillä. Esteettisen ortodontian oppien mukaan oikean ja vasemman puolen hampaiden pitäisi olla toistensa peilikuvat. Kauneus on symmetriaa.

Lopulta kojeet poistettiin. Poistamisen äänet kuulostavat pahemmalta kuin poistaminen tuntuu. Samalla etuhampaiden sisäpuolelle liimataan hampaan värisellä paikka-aineella retentiolanka. Se ei näy ulospäin – ja sen kanssa voi syödä jopa omenaa. Retentiolangan lisäksi asiakas saa mukaansa retentiolevyn, jota käytetään öisin. Retention tarkoitus on estää hampaita liikkumasta takaisin. Ensimmäisellä oikomiskerrallani 1990-luvulla retentiolankoja ei laitettu. Seuranta meni poskelleen. Siksi hampaani olivat liikkuneet takaisin lähtöasentoon. En kuulemma ollut ainoa, jonka oikomishoidossa retentio on huolehdittu huonosti tai suorastaan unohdettu. Seurantavaiheen pitää olla riittävän pitkä, jolloin varmistetaan, että oikominen ja rahallinenkin iso satsaus eivät mene hukkaan. Aktiivinen seurantavaihe kestää puoli vuotta, joillakin useampi vuosi. Puolen vuoden vaiheen jälkeen käydään näyttäytymässä kerran puolessa vuodessa.

Kun kojeet on poistettu ja retentiolangat liimattu, hampaat hiotaan tarvittaessa ja puhdistetaan vielä kerran. Moni ottaa oikomishoidon jälkeen vielä kevytvalkaisun. ”Sitä varten katsomme asiakkaan kanssa yhdessä hampaiden sävyn. Monet oikein odottavat valkaisua oikomishoidon lopussa”, Heli sanoo.

Yksikään oikoja maailmassa ei voi jäljitellä aitoa ja tasaista, luonnon rakentamaa hymylinjaa. Se on itsestään syntynyt. Taitava ortodontti näkee kyllä, ettei hampaita ole oiottu. ”Sellaisessa hymyssä on rikkautta ja muotoa. Kun luonto järjestää hymyn, kolmiulotteinen vaihtelevuus on rikkaampaa”, Heli sanoo. Suomessa korkeaesteettistä oikomiskulttuuria ei ole vielä huomattu. ”Ihmiset hakeutuvat oikomishoitoon 95-prosenttisesti sen takia, että haluavat kauniit hampaat. Pelkkä hampaiden riviin asettaminen ei tuo niin kauniita hampaita tai hammasrivistöä kuin se voisi olla”, Heli sanoo. Hänen mielestään tarvitaan myös hampaiden muotoilua – juuri asiakkaan kasvoihin sopivalla tavalla. ”Sillä tavalla, että se kestää ikääntymistä.”

Omalla kohdallani oikomisen lopputulos oli huomattavan erilainen verrattuna ensimmäiseen oikomiskertaan 1990-luvulla. Minulla on nyt suora hammasrivistö. Tämä siitä huolimatta, että kireä alahuuli ei antanut oikomishoidossa periksi, eivätkä alahampaat siirtyneet toivotulla tavalla. Saimme kuitenkin korjattua purentaa riittävästi, jotta hampaat eivät kuluisi enempää. Oikomishoito kesti lopulta muutaman kuukauden yli vuoden. Mikä parasta, oikomistulos on tällä kertaa pysynyt."

Katso myös: Hannan blogi Olivia-lehdessä